Tarmokkaasti alkuun

Tänään paino näytti -2 kg :)

Ihan hedelmä-linjalla en ole mennyt, vaan olen syönyt myös rahkaa ja pieniä annoksia ruokaa, salaattia ja keittoja. Leipä ja höttöviljat+sokerit kuitenkin on poissa. Lähinnä kai tuo pätkiksen idea nyt sitten meni ohi sen hedelmä-linjan. Mieskin joutui siirtymään lähinnä kaurapuuro-linjalle, kun ei vatsa kestä hedelmien happoja (siksi hän sitä  "paastoa" ajattelikin kun vatsa on ollut huonona). Mutta kuitenkin tämän viikon yritän mennä oikein kunnolla tiukistellen, huomenna toinen pätkäpaastopäivä ja jos ensi viikolla sitten ruokapäivinä söisi jo vähän "normaalimmin"  (tarkoitan nyt kalorimääriä).

Voivoi.. minä niin toivon ettei tässä tule mitään uskonpuutetta vastaan..

Pätkäpaastoillen

Yritin tehdä uutta blogia uuden projektin tiimoilta, mutta ei tunnu onnistunuvan, joten miksipä en jatkaisi tästä? Nolottaahan tämä myöntää näin julisesti, mutta..

Tässä on ollut sellaisia elämänvaiheita että kaikki energia on tainnut mennä lähinnä hengissä pysymiseen (vaikkakaan en ole kokenut tätä niiiiin raskaaksi, mutta luultavasti olen yrittänyt kuitenkin niin paljon relata, ettei esim. oman itseni hoitoon tai kodin hoitoon ole ollut minkäälaisia paukkuja)

Painoni on kivunnut aivan megalomaanisiin sfääreihin! En ole suostunut käymään vaa'alla pariin vuoteen. Tänään kävin. Kauhistuin :( 95,8 kg! En tunne olevani noin lihava! Tosin mitään en ole tehnyt painoni eteen aikoihin, osaksi siitäkin syystä että se aiheuttasi lisästressiä mitä en jossain vaiheessa kestänyt. Koko ikäni olen kuitenkin laihduttanut lukuunottamatta paria viime vuotta.

Olen kokeillut vuosien aikana vaikka mitä metodeja, olen myös paastonnut usein. Tänään aloitettiin miehen kanssa "pehmeä paasto", eli sovittiin että hedelmiä saa syödä, tärkeintä olisi saada esim. miehen vatsaongelmat kuriin. Jostain sitten tajusin kaivella tietoa pätkäpaastosta ja nyt se alkoi! Aikoinaan pätkäpaastoilin niin että olin yhden päivän viikosta syömättä, se kariutui siihen että joidenkin kuukausien jälkeen aloin olla todella kärttyisä paastopäivän illasta, ei vaan tsemppi riittänyt. Yritin myös kesällä perinteistä nestepaastoa joka sekin kariutui ennen alkua, en vaan jostain syystä saanut itseäni motivoitua?!

Aloitan nyt kuitenkin tämän projektin miehen kanssa kimpassa alkurykäyksellä, eli menköön nyt tämä ensimäinen viikko "paastoillen" ja ensi viikosta lähtien pätkien. Eli ajatus on 5:2 metodilla mennä, luulen että tsemppi kestää paremmin tällä kun kuitenkin jotain saa syödä, eli on jotain luvallista mitä voi laittaa suuhunsa, etenkin kun elämä on aika hektistä, joskus on helpompi kun ei mene ihan pelkillä nesteillä pitkää päivää liikenteessä.

Unelmia, elämää, totuutta

Saako toteutunut unelma ihmisen onnelliseksi.. entäpä mönkään menneet unelmat?
Unelmat vaihtuvat ja muuttavat muotoaan elämän varrella. Kaikkien unelmien ei edes soisi tulevan toteen, eikä toisaalta unelmien kariutumisten tarvitse saada aikaan katkeroitumista. Yhtäkaikki, unelmia tarvitaan, ainakin minä koen niin, että ilman unelmia ei voi olla ihminen ja onnellinen.. unelmointi on se voima joka saa jaksamaan. Ihminen tarvitsee unelmia.

Is a dream a lie if it don't come true or is it something worse?
Vastaisin tähän tällä elämänkokemuksella, että se on elämää ja on hyvä oppia nauttimaan elämästä sellaisena kuin se on, koska ei ole muuta vaihtoehtoa.. tai vaihtoehto olisi katkeroitua ja olla vihainen elämälle, kohtalolle yms.. mutta sitä minä en ainakaan jaksa..

Keep on dreamin' !

Tuomita

Kaikkein helpointa toisten ihmisten tuomitseminen ja käyttäytymisen arvostelu on näemmä ihmisille, keiden oma pesä on likaisin..
Kaiken lisäksi muisti tahtoo olla niin lyhyt, omalta kohdaltani sanoisin, "siunaus", mikäli olisin uskonnollinen. Muistini on tarkoituksellisen huono ikävien asioiden suhteen. Oikeasti en tahdo muistaa millään kokemiani loukkauksia, hämärästi saatan muistaa sen, että minua vastaan on rikottu, mutta mitä ja miksi? Anteeksiantokin on tästä syystä helppoa. Vaikka kaikkein tärkeitä anteeksianto onkin juuri anteeksiantajalle, kohteelle se useinkin on aivan samantekevää. Mutta se että kantaisin kaunaa ja katkeruutta vuositolkulla.. Toivottavasti en koskaan joudu kohtaamaan sellaista vääryyttä..

Mutta mikä saa toiset asettumaan muiden yläpuolelle? Oliko se oma erinomaisuus edes millään tapaa omaa saavutusta? Tulikohan sitä edes oltua niin erinomaisia kuin muisti väittää?

1.2.12

Paasto tuli ja meni, ekaa kertaa varmaankin paastosin juuri niin kauan, kun alkuun suunnittelinki.. ystävän avustuksella :) tasan 2 viikkoa siis ilman ruokaa..

Paasto saa miettimään suhdettaan ruokaan.. elämän ilo, syöminen?

Äidin meditointihetki "mitä tänään ruoaksi" ja mieli tyhjenee -käytäntö saa myös kyytiä paaston aikana... sain hirvittävän hyviä ruokaideoita liukuhihnalta..

Alku talvi oli hyvin lauha, tällä viikolla onkin sitten ollut kaikkea muuta kuin lauhaa.. pakkanen paukkaa kolmessa kymmenessä, sisälläkin sormet ja varpaat kohmeessa mennään.. ja kurkku kipeänä.. luulin vilipittömästi että paasto olisi auttanut vastuskyvyn suhteen.. minähän en koskaan ole kipeänä ja syksyllähän olin ekaa kertaa viiteentoista vuoteen "kuumeessa".. plääh..

Päivä 1

Minähän olen aktiivipaastoaja.. joka järkyttyi tänään kurkatessaan paastojuoman päiväystä.. parasta ennen 2009.. ei ole näemmä pariin vuoteen tullut paastottua, joten korkea aikahan se jo on!

Vakavasti harkitsin jo ennen joulua, mutta lykkäystä ja lykkäystä, joten nyt sitten tulta päin! Laskeutumisesta ei voi paljon puhua, alkuun tuli vedettyä paastotkin paljon oikeaoppisemmin. Mutta jos jään odottamaan että varmasti olen jättänyt kahvinkin ajoissa pois, ei taitaisi paastosta tulla koskaan yhtään mitään.

Jos tästä taas saisi elämäntavan ystävän avustuksella.. voisi olla ehkä itseensäkin enemmän tyytyväinen, terveempi ja energisempi.. kolotukset, jomotukset ja makkaran painaminen saa jäädä unholaan.. sitä kohti! Päivä 1, tästä se alkaa!

Pitää huolta, olla huolissaan ja pelätä

Radiossa puhuttiin tänään huolissaan olosta, minulle valitettavan tutusta olotilasta..
Tyhmäähän se on, siis olla huolissaan, turhaan, aina ja kaikesta. Tiedän, muttamutta, miksi en järjellä sitä saa silti pois? Olen työstänyt asiaa vuosikausia (kymmeniä vuosia), voisi sanoa että tiedän asiasta jo melko paljon :P

Yritän lastani motivoida pois huolista mm. sanomalla että "älä suotta huoli, voi mennä hyvät huolet ihan hukkaan" :D , yritän myös toimia ohjeen "on turha murehtia asioita, joille ei voi mitään ja niille mille voi jotain, kannattaa tehdä jotain eikä murehtia" mukaan. Kylläkyllä, hienoa.. silloinkun se on hienoa vaan miksi se välillä unohtuu?

Uskonko siihen että mitä enemmän piruja maalailee, sitä varmemmin niitä haalii? Kyllä juu, ja sitten olen huolissani siitä että olen huolissani :P Näin se vaan menee koska kuulun ihmistyyppiin, joka on kaikesta huolissaan ja se on kuulkaa aika työläs olotila. Harmi ettei siitä makseta palkkaa :D

Ohjeina radiossa ongelmaan kerrottiin mm, että "älä keskity ongelmaan, vaan ratkaisuun".. kyllä, olen samaa mieltä :)
Käytä mantraa: "kaikki on hyvin maailmassani, kaikki sujuu hyvin.. ".. jees! Tätä aion oikeasti käyttää!
Hyvää logiikkaa: jos kaikki menee pieleen ei nyt ainakaan kannata sen lisäksi surra! Eikö niissä huolissa oo jo tarpeeksi? Mitä enemmän menee pieleen , sitä enemmän tarvitaan iloista mieltä :) .. Totta, totta! :D

Mantran hokemisen lisäksi luulen että mulle tekee hyvää pitää taas pieni media-tauko.. Muistan hyvin miksi lopetin sanomalehtien lukemisen ja uutisten katselemisen.. tämä nykyuutisointi mahdollisimman raflaafin otsikoin ei tee hyvää tälläiselle stressierkille, ei!

Tässä siis yksi asia missä aion yrittää noudattaa hyvyyttä itseäni kohtaan, en ainakaan stressaa tätä, ok?

Ja onneksi on Samuli :D
http://www.youtube.com/watch?v=mQedOObEqEE