Olisiko aika tehdä yhteenveto kohta päättyvästä vuodesta? Mitä opin? Mitä tein ja koin?
Toisaalta vuosi vei minua eteenpäin, toisaalta junnasin samassa suossa ja toisaalta huomasin, että samat vanhat ongelmat ovat taustalla silti, vaikka luulin niille jotain saaneen aikaiseksi.
Isovanhemmuus oli suurin asia vuodessani 2011, yllättävää kyllä mitään kriisiä en muutoin kokenut, paitsi se suunnaton huolen kantaminen jatkuu näemmä myös sukupolvesta seuraavaankin. Se asia on minulle edelleen suuri missio, miten löydän tasapainon siinä etten murehdi niitä asioita mille en voi mitään, opin oikeasti luottamaan siihen että asiat järjestyvät ja etenkään en murehdi etukäteen kaikkia maailman asioita... oma mantrani "älä turhaan murehdi tulevaa, voi mennä hyvät murehtimiset ihan hukkaan" vaatii vielä toistoa ;)
Ylä- ja alamäkiä, miten pitkän yhteiselon jälkeen ei vieläkään toista kunnolla tunne.. tai tuntuu että välillä tuntee paljon huonommin?
Ainakin sen opin kulunut vuosi on tuonut, että edelleen yritän elää oikeasti tässä päivässä, kuten itse haluan, en muiden toiveiden mukaisesti. Yritän olla itselleni parempi ihminen. Huomioin myös itseäni, pidän huolta itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti